Peittauksella parannetaan ruostumattomien terästen ja alumiinien ominaisuuksia

Peittaus on ruostumattomien terästen ja alumiinien pintakäsittelymenetelmä, jonka tarkoitus on palauttaa perusaineen ulkonäköön ja korroosion kestoon liittyviä ominaisuuksia esimerkiksi hitsauksen, rautakontaminaation, termisen leikkauksen, lämpökäsittelyn tai kuumalla oikomisen jälkeen.

Edellä mainituissa tapauksissa lämmitettävä kohta perusaineessa reagoi ilmassa olevan hapen kanssa, jonka seurauksena pintaan tulee tumma ja huokoinen kromioksidikerros. Sen alla puolestaan on kromiköyhä kerros. Tällaisen pinnan ulkonäkö- ja korroosion kesto -ominaisuudet ovat heikommat kuin ne perusaineella muuten olisivat.

”Peittauksella koitetaan saada vääränlaiset kerrokset pois materiaalin pinnasta, jotta siihen pääsee muodostumaan oikeanlainen, ruostumiselta suojaava oksidikerros”, tuotantopäällikkö Aki Karvonen Simetekiltä kertoo.

Peittausta voidaan erikoistapauksissa käyttää ruostumattomien terästen ja alumiinien lisäksi myös seostamattomille tai niukkaseosteisille teräksille esimerkiksi terästehtailla tai höyrykattiloiden puhdistuksessa asennuksen jälkeen, ennen käyttöönottoa.

Erilaiset peittausmenetelmät sopivat eri käyttötarkoituksiin

Simetekillä peittausta käytetään tyypillisesti erilaisista ruostumattomista teräksistä tai alumiinista valmistetuissa tuotteissa, joiden käyttöolosuhteet aiheuttavat herkästi korroosiota. Tällöinkin otetaan huomioon, soveltuuko kappale kokonsa puolesta peitattavaksi ja millä menetelmällä.

”Erilaisia peittausmenetelmiä ovat tahna-, ruisku- ja upotuspeittaus. Meillä tehdään tahna- tai ruiskupeittausta. Upotuspeittaukset teemme kumppaneiden kanssa yhteistyössä”, Karvonen toteaa.

Tahnapeittauksessa peittaustahna levitetään siveltimellä tuotteen pintaan, ja sillä käsitellään pääasiassa hitsauskohtia. Se käy hyvin pienten yksittäisten osien satunnaiseen peittaukseen ja on kustannuksiltaan edullinen, koska menetelmä ei vaadi suuria investointeja.

Ruiskupeittausta tehdään pääasiassa sellaisille kappaleille, joille upotuspeittaus ei ole järkevää esimerkiksi kokonsa puolesta. Menetelmää käytetään myös osista koottavien säiliöiden peittaukseen työmailla. Ruiskupeittaus on hyvä vaihtoehto myös silloin, jos peittaustarve on hyvin satunnaista eikä upotusallasta ole käytettävissä.

Upotuspeittauksessa peitattava kappale upotetaan peittausaineeseen. Menetelmää käytettäessä on huomioitava, että kappale mahtuu aiottuun peittausaltaaseen.

Passivointi parantaa korroosion kestoa

Peittauksen jälkeen käsitelty tuote on mahdollista passivoida passivointiaineella, joka nopeuttaa ja parantaa oikeanlaisen oksidikalvon muodostumista. Passivoinnista on hyötyä etenkin, jos tuotetta käytetään hyvin vaativissa korroosio-olosuhteissa tai käytetty materiaali on laadultaan hyvin runsaasti seostettu ruostumaton teräs.

Passivointi tapahtuu tuotteelle joka tapauksessa ajan myötä, kun materiaali reagoi ilman kanssa, mutta se on melko hidas prosessi. Jos tuote pitää saada peittauksen jälkeen heti käyttöön, se kannattaa passivoida.

”Peittauksella halutaan saada ruostumattoman teräksen tai alumiinin pinnasta ei toivottu kromioksidikerros pois. Passivoinnilla taas halutaan saada aikaan toisenlainen oksidikalvo, joka suojaa pintaa syvemmältä”, Karvonen havainnollistaa.

Peittaus vaatii hyvää suojausta

Peittausaine on tyypillisesti fosfori-, typpi- tai fluorivetyhappoa tai näiden seosta. Peittaaminen vaatii oikeanlaisen työtilan, jotta peittaushapot on mahdollista ottaa talteen ja käsitellä asianmukaisesti. Peittaajalla täytyy myös olla hyvät suojavarusteet, jotta peittausaine ei pääse ihon kanssa kosketuksiin. Työhön vaaditaan kumipuku, saappaat, käsineet ja kasvosuojain.

Varsinaista peittaajan ammattitutkintoa ei ole, vaan peittaaminen täytyy oppia työn kautta. Tärkein asia on työturvallisuudesta huolehtiminen. Peittaajan täytyy myös tietää oikeanlaiset suoritustekniikat sekä osata noudattaa ja tulkita annettuja peittausohjeita.

Jotta lopputuloksesta tulee onnistunut, kannattaa jo suunnittelupöydällä ottaa tiettyjä asioita huomioon, valmistaa tuote huolellisesti ja suorittaa peittaus oikein. Peittaajan täytyy myös osata valita oikea peittausmenetelmä ja oikeat peittausaineet annettujen ohjeiden perusteella.

”Tämä ketju kun saadaan menemään kohdalleen, niin saadaan hyvä lopputulos. Jos joku lenkki pettää, niin se näkyy lopputuloksessa”, Karvonen arvioi.

Simetekillä toimivasta tuotantoketjusta on mahdollista huolehtia hyvin jo siitäkin syystä, että suunnitteluosasto, konepaja ja jälkikäsittelytila toimivat saman katon alla.